Melissa Bank: The Girls’ Guide to Hunting and Fishing

Melissa Bankin The Girls’ Guide to Hunting and Fishing (suom. Nyt nappaa!) on huhupuheiden ja mainostekstien mukaan kuin ajattelevan naisen Bridget Jones. En ole ikinä oikein päässyt Bridget Jonesin makuun, vaikka luin sen ensin englannin nykykirjallisuuden kurssilla ja sittemmin saksannoksena kieltä opetellakseni. TGGtHaF on satunnaisesti kuivakan humoristinen, väliin katarttisen tunteileva ja väliin omituisen elämänmakuinen, mutta enimmäkseen se taiteilee liian vähän ja liian paljon yrittämisen ristiaallokossa.

The Girls’ Guide to Hunting and Fishing (Viking 1999) osui kirjallisuushistoriassa vaiheeseen, jossa New Yorkiin sijoitetut nuorten tai keski-ikäistyvien naisten shoppaus-, ura-, pariutumiskipuilu- ja vastaavat kasvukertomukset olivat juuri lyöneet läpi Bridget Jonesin vanavedessä (aika laaja vanavesi, kun ottaa huomioon niiden mummoalkkareiden koon). Melissa Bank pyrkii sisällöstä päätellen kuitenkin muuhunkin kuin lukijan viihdyttämiseen: pelkkä viihteellinen chick flick ei kirjailijalle kelpaa, vaan oikein taiteellisia ansioita on lähdetty hankkimaan kerronnallisten innovaatioiden kautta. Niinpä tämä romaani onkin novellikokoelma, joka etenee teemasta toiseen. Kylläpä onkin tuoretta ja kohottavaa. Ainakin minulla tekotaiteellisuusmittari piiputti punaisella.

Lisäksi kerronnassa käytetään ylettömästi siirtymiä -ajan kuluminen, paikan vaihtuminen ja muut siirtymät merkitään kolmella tähdellä. Niinpä kirjassa on useita yli kymmenen (10!) sivun pituisia pätkiä, joissa on siirtymä ja -*- joka hemmetin kappaleen välillä. Tiesittekö, että yhdelle aukeamalle saa mahtumaan jopa kahdeksan (8!) -*-? Täytyy oikein lainata osuvaa tekstiä nimenomaan tällaiselta aukeamalta:

-*-

”I wouldn’t blame you if you left me,” he said.

”No,” I said.

”If the roles were reversed,” he said, ”I’d leave you.”

-*-

(TGGtHaF, s. 95.)

No tyttö ei tietenkään jättänyt. Enkä minäkään, paremmista aikeistani huolimatta. Kirjassa kun on kuitenkin ansioita: esimerkiksi siirtymien ansiosta se on helppo jättää kesken kun pitää mennä pelastamaan torttua uunista tai lasta lätäköstä. Juonen unohtamisesta lukuhetkien välillä ei tarvitse huolehtia, koska mitään yhtä pääjuonta ei ole. Sentimentaaliset kuvaukset Gilmore Girls -tyylillä sanailevan chick lit -päähenkilön rakkaus- (isän ikäinen rakastaja suurimman osan kirjaa), perhe- (isä sairastaa syöpää), työ- (kustannustoimittajan ura pykii) ja muusta elämästä (lukee myös itseapukirjallisuutta).

Lukisinko uudelleen? No en lukisi. Muistanko kirjasta juuri mitään näin kuukausi lukuelämyksen jälkeen? En edes päähenkilön nimeä. Jäikö kirjasta kuitenkin kumman hyvä fiilis jälkeenpäin? Kyllä jäi. Chick litin päätavoite siis saavutettu.