Skip to content

Natalie Zemon Davis: Martin Guerren paluu

10.10.2011

Natalie Zemon Davisin teosta Martin Guerren paluu ei suotta pidetä yhtenä kulttuurihistorian klassikoista. Davis tekee tutkimuksensa pieteetillä ja onnistuu siitä huolimatta tarjoamaan helppolukuisen, antoisan ja ajatuksia herättävän lukukokemuksen.  Toki asiassa auttaa Martin Guerrejen uskomaton tarina suoraan 1500-luvulta, tässä tapauksessa  historiantutkijan tulkitsemana.

Zemon Davisin Martin Guerren paluu (Gaudeamus, 2001) kertoo Martin Guerren ja toisen Martin Guerren tarinan 1500-luvulta. Martin Guerre lähtee eräänä päivänä vaimonsa ja poikansa luota maatilaltaan. Hän palaa vuosien jälkeen takaisin ja elelee kasvavan perheensä luona hoitaen tiluksiaan menestyksekkäästi. Kunnes hänen setänsä vetää hänet oikeuteen hänen vaimonsa valtuutuksella: Martin Guerreä epäillään huijariksi. Ottaen huomioon, että hänet on hyväksytty niin kylään kuin aviovuoteeseenkin Martin Guerrenä  jo vuosia aiemmin, jopa tuomareilla on vaikeuksia ottaa selvää tapauksesta. Onko kyse vain sedän kostotoimenpiteestä? Onko vaimo todella nostanut syytteen omasta tahdostaan? Miten suhtautua kyläläisiin, joista suurin osa pitää epäilyksenalaista Martin Guerreä todellisena Martin Guerrenä? Entäpä, kun oikeudenkäynnin viime hetkillä paikalle ilmaantuu Martin Guerre?

Martin Guerren tapaus herätti huomiota Uuden ajan alun Euroopassa. Kun henkilöllisyyttä ei todistettu paperein, vaan pikemminkin omalla tai perheenjäsenten kunniasanan painolla, mahdollinen pitkäaikainen huijaus horjutti huijatun itsetunnon lisäksi myös perhe- ja liikekumppanuussuhteita ja asetti monet yhteiskunnalliseen elämään liittyvät oletukset kyseenalaisiksi. Martin Guerren tapaus oli niin omituinen jopa jutun tuomarin mielestä, että hän julkaisi teoksen tästä oikeusjutusta vain muutama kuukausi sen ratkettua. Tuomari ei ollut ainoa: juttu askarrutti myöhemmin esimerkiksi filosofi Michel de Montaignea.

Zemon  Davis, jonka työ on varmaankin lähtenyt etenemään näistä historiallisista painetuista lähteistä, on tutkinut myös niiden taustat ranskalaisissa paikallisarkistoissa ja käyttänyt hyväkseen runsaasti muuta kulttuurihistoriallista tutkimusta. Niinpä tässä mikrohistoriallisessa tutkimuksessa Martin Guerrejen elämäkerrat eivät näyttäydy ainoastaan oikeudenkäyntimateriaalin valossa:  Zemon Davis maalaa kuvan molempien miesten elämäkerroista ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin. Hän pyrkii selvittämään myös muita juttuun liittyviä ja sen esille tuomia teemoja naisen ja lasten asemasta, avioliitosta, paikallistavoista ja aikalaisperhepiiristä.

Niinpä Martin Guerren paluu onkin esimerkillinen mikrohistoria, jossa yhden historiallisen tapauksen perusteella pystytään tuomaan esille meille vierasta historiallista elämäntapaa laajemminkin. Samalla näiden muutamien henkilöiden elämäkerrat rajaavat tutkimusaiheen ja muodostavat sen ajalliset raamit luonnollisen oloisesti. Zemon Davis korostaa tutkijanääntänsä minä-muotoisella kerronnalla ottaessaan esiin tutkimuskysymyksiin liittyvää pohdintaa: historialliset faktat toki puhuvat puolestaan, mutta Zemon Davis ottaa niiden tulkinnasta ilahduttavan avoimesti vastuun omille harteilleen.

Tämä valinta on ehkä myös osin pakon sanelema, sillä teoksessa on paljon spekulointia. Koska Zemon Davisin historiallisessa aineistossa on ollut paljon aukkoja, hän joutuu heittämään ilmaan lähes yhtä paljon avoimia kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia. Monet aukot Zemon Davis on kyennyt paikkaamaan tutkimalla arkistoissa vastaavantyyppistä materiaalia, jonka avulla hän on pystynyt tekemään yleistyksiä, joiden voidaan olettaa pitävänsä paikkansa myös Guerrejen suhteen.  Spekuloinnista vastaaminen omalla tutkijanäänellä tuokin Martin Guerren paluuseen kotoisan rehellisyyden tunnun: tutkijan korostaessa ainutkertaista tulkintaa hakematta absoluuttisen tietäjän roolia lukijalle vapautuu tilaa pohtia myös teoksen sisällön keskeisiä kysymyksiä identiteetin ja erilaisten roolien muodostumisesta ja rakentamisesta.

Martin Guerren paluu ei lunastakaan tyypillisen historiallisen tutkimuksen lupauksia raskaasta lukukokemuksesta: se on keveä ja nopea lukea. Sitä ei myöskään ole tyypillisen tutkimuksen täyteen ladattu täpötäyteen faktaa ja tutkimusteemoja, vaan Zemon Davis antaa tarinalle tilaa kulkea. Voisikin jopa väittää, että tarinalla on teoksessa niin paljon tilaa, että avoin tutkimuksellinen pohdinta jää ajoittain hiukan ohueksi. Tarina onkin tässä teoksessa se elementti, jossa tutkija ottaa kaikkitietävän kertojan roolin.

Martin Guerren paluu on nautinnollinen lukukokemus historiasta, etenkin kulttuurihistoriasta kiinnostuneille, mutta tarjoaa oman testiryhmäni mukaan mukavia lukuhetkiä myös historiaa tylsänä tai tarpeettomana pitäville  lukijoille. Kirjoittajille se tarjoaa useita ahaaelämyksiä siitä, miten faktaa upotetaan tarinaan ilman että tarina, fakta tai lukija joutuvat tarpeettomasti kärsimään.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: