Allison Pearson: Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää: uraäidin päiväkirja

Allison Pearsonin Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää: uraäidin päiväkirja on yksi noin ziljoonasta 2000-luvun alussa painetusta Bridget Jonesin päiväkirja -pastissista. Tällä kertaa oman elämänsä sankarittarena häärii Kate Reddy, kiireinen kahden alle kouluikäisen rahastosijoittajamutsi. Komediaa ja tragikomediaa pyritään repimään työ- ja lapsenhoitoelämän yhdistämisestä.

Kirjan alkupuoli onnistuukin olemaan varsin hauska. Pearson vyöryttää oivaltavasti elämänmakuisia työ- ja lapsiperhe-elämän kohtauksia, joita lukiessaan kuka tahansa äiti-ihmislukija vapautuu nauramaan itselleen.

(Luin hauskimpia oivalluksia miehelleni. Hän ei tajunnut. Tämä sai minut hirnahtelemaan kahta turskemmin.)

Kirjan puolivälin paikkeilla alkaa kuitenkin pakko-bridgetjonesmaisuus. Uraäidin paletti alkaa seota, ja mukaan ympätty pakkoromanttinen salasuhde muine juonteineen tuntuu päälleliimatulta. Ja muille juonteilla tarkoitan muun muassa järjetöntä, mutta pitkää allegoriaa pulujen, siis kahden (2 kpl) Columba livia domestican romanssista. Jonkun mielestä varmaan söpöä, minusta turha temppu.

Mikä pahinta, itseironisena ja kevennetyllä feministisellä hötöllä kuorrutettu romaani alkaa puolivälissä haista moralisoinnilta (sis. myös puluallegorian). Ensinnä tuntuu siltä, kuin kirjailija haluaisi sanoa, että uran ja äitiyden yhdistäminen on hankalaa, jos otat urasi vakavasti, mutta kuitenkin ihan tehtävissä. Sitten hän sanookin, että uraäitiys on ihan ok, jos sillä elätetään koko perhe, mutta muuten ei kannata vaivautua. Sitten hyväksyttävän uraäitiyden sektori kapenee todella huippu-uraa luovien yksinoikeudeksi ja heillekin se on sekä mahdotonta että turhaa. Ja lopulta kirjailija ajautuu niin nurkkaan (ja sivuja on kertynyt niin paljon), ettei hän pääse koko sopasta irti kuin  epilogeilemalla oravanpyörästä irrottautumisesta, maalaisidyllistä, ja oman firman pystyttämisestä oikotienä perheonneen.

Mikäli Pearsonin Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää: uraäidin päiväkirjaa (Otava 2002, suom. Katariina Kaila, engl. alkup. I don’t know how she does it: A Comedy about Failure, a Tragedy about Success) lähtee lukemaan toiveenaan, että jossain kirjassa joskus ei toitotettaisi kotiäitiyttä käytännössä ainoana järkevänä valintana, saa pettyä. Sentään pettymys on verhoiltu helppolukuiseen komediaan ja suhteellisen sujuvaan tarinaan, joten lukukokemus ei kestä ajallisesti pitkään kirjan 400 sivun pituudesta huolimatta.

Kuvaukset finanssimaailman sovinistisuudesta ovat hauskoja, ja äitiyden haasteet tuttuja kelle tahansa naispuoliselle vanhemmalle. Kirja etenee kuin Frendit, ryntäilemällä koikkelehtien vitsistä toiseen. Kirjoitusvirheitäkin on suht siedettävä määrä, vaikka ylimääräisiä sanoja löytyy lauseista useampaan otteeseen. Mutta tässäkin asiassa mahtanee olla niin, että ”snobit ovat varsinaisia pellejä snobit”, kuten sivulla 240 nasevasti todetaan.

Kate Reddy – täydellä teholla yötä päivää: uraäidin päiväkirja on omalle kohdeyleisölleen (töissä käyvät äidit) spesialisoitu kepoinen romaani. Paradoksaalista on, että kirjailijan viesteistä päätellen juuri tällä kohderyhmällä ei pitäisi olla aikaa lukea mitään sähköpostien ja työmuistioiden ulkopuolelta. Tälle kohderyhmälle sopiikin ehkä paremmin kirjasta juuri ilmestynyt, SJP:n tähdittämä elokuva.