Synttärit ja arvonta!
Jipii ja jänisräikkä! Vihdoinkin olen asettanut itseni tilanteeseen, jossa muistan suurin piirtein mitä kaikkia kirjoja tuli luettua edellisenä vuonna. Tai voin vähintään tarkistaa asian kätevästi.
Itse asiassa luin huomattavasti enemmän kirjoja kuin mistä bloggasin: kaikista kirjoista ei vain osannut kirjoittaa mitään. E. L. Doctorowin Ragtime on niin hieno ja ällistyttävä, etten tiennyt mistä aloittaa tai mihin lopettaa. Laila Anja (!) Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt puolestaan kertoi tärkeästä aiheesta, mutta jotenkin niin lehtimiesmäisen neutraalisti, monesta näkökulmasta, mutta kuitenkin etäännytetysti, että siitä oli vaikea olla mitään mieltä.
Ja sitten oli niitä kirjoja, jotka jäivät kesken. Ja niitä oli paljon: elämä on liian lyhyt heitettäväksi mitäänsanomattomaan kirjaan. Mieleenpainuvin inhokki oli Will Selfin Suuret apinat, joka on hengannut keskeneräisenä yöpöydälläni aika tasan vuoden ajan. Tänään se lähtee kirjaston vaihtohyllyyn. Ulysseksen kanssa en ole vielä luovuttanut lopullisesti, vaikka se jääkin jatkuvasti muiden kirjojen jalkoihin. Noloa myöntää, mutta sivistys ja henkinen kasvu eivät ole tässä torpassa selvästikään yhtä motivoivia kuin huvitus tai ärsytys.
Ekan blogivuoden suurin päätös oli lopettaa täysin anonyymin nimimerkin takana keikistely. Ällistyttävää, että ihminen uskaltaa seistä (lähes) julkisesti mutuhuttunsa takana.
Vuoden aikana myös opin itsestäni lukijana vaikka mitä. Ensinnäkin olen surkea etenemään minkään suunnitelmallisen lukulistan mukaan. Salaspontaanius on lukijuuteni kulmakivi. Toisekseen tykkään fiilistellä ja liikuttua lukiessani enemmän kuin aiemmin uskoin, enkä vastaa ollenkaan tiukan analyyttista, mukavuusalueensa ulkopuolella jatkuvasti hengailevaa sankarilukijaa, ellei ole ihan pakko. Ja kolmanneksi, kirjoista keskustelu on ihan parhautta, vaikka kuvittelin saaneeni siitä tarpeekseni yliopistolla.
Vuoden parhaan kirjan tittelistä taistelevat tasapuolisesti ja täysin eri syistä China Miévillen Kraken, John Berendtin Midnight in the Garden of Good and Evil ja Jyrki Heinon Kellari. Ensi vuonna voisinkin ottaa asiakseni lukea enemmän noir-henkistä uuskummaa, puolihaasteellista viihteellistä ja historiallista ihanuutta.
Ja sitten pääasiaan: synttäriarvonta
Synttäreiden kunniaksi arvon kirjanmerkkejä. Ihan itte askartelin. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen perään 16.9. mennessä ja voittajat ilmoitetaan 17.9., mikäli ei ole force majeure, esim. synnytys.
Laittakaa kommenttiin nimi, yhteystiedot (ei julkaista) ja väritoive (musta, vihreä, turkoosi). Eka voittaja saa haluamansa värisen merkin, toka ja kolmas saavat yllätyksen! Ks. värivaihtoehdot alla. Kiitos osallistumisesta!
Ihastuttava idea laittaa palkinnoksi kirjanmerkki! Enpäs ole koskaan muissa blogeissa samaa huomannut. Allekirjoittanut kirjanmerkkihamsteri on ehdottomasti siis mukana!
Hyvää syntymäpäivää, mielenkiintoisia vuoden parhaita, aika vieraita vaan mulle, täytyypä tutustua!
Jos onni suosii, tahdon turkoosin kirjanmerkin.
Onnea ja pitkää ikää yksivuotiaalle – tykkään älykkäänhersyvästä tavastasi kirjoittaa :).
Minuakin kiinnostaa tuo Kellari.
Jos onni suosisi, ottaisin vihreän kirjanmerkin. Ihanat palkinnot!
Onnea yksivuotiaalle! Jos onni suo, niin toivoisin mustan kirjanmerkin.
Ja aivan samansuuntainen kokemus minullakin Lemmikkikaupan tytöistä. Etäiseksi jäi.
Onnea blogille!
Osallistun arvontaan, ja jos onni suosii, haluan vihreän kirjanmerkin.
Minä pidän kovasti Snellmanista, olkoonkin lehtimies(nais?)mainen :-D.
Onnea! Väritoive turkoosi. Suunnitelmissa lukea tuo Lemmikkikaupan tytöt, mutten ole vielä ehtinyt.
Kiitos kaikille! Pahoitteluni hitaasta vastaamisesta, tuntemattomasta syystä kommenttipäivitykset eivät ole näkyneet mulle itselle.
Mäkään en siis Lemmikkikaupan tyttöjä missään nimessä huonona pitänyt, mutta… Jotenkin ne kansainväliset kuviot häiritsivät. Ehkä se oli kirjailijalle helpompi tapa lähestyä rankkaa aihetta, mutta olisin itse kokenut uskottavampana kotimaisen ongelman lähitarkastelun.