Vikas Swarup: Slumdog Millionaire

© Kirjakko

Vikas Swarupin menestysromaani Slumdog Millionaire kutoo häikäisevän värikkään tilkkutäkin nyky-Intiasta punaisena lankanaan löytöpoika Ramin tarina ryysyistä rikkauksiin. Alunperin nimekkeellä Q&A julkaistu romaani julkaistiin uudelleen siihen pohjautuvan menestyselokuvan nimellä (myös suomeksi: Tyhjentävä vastaus, eli, Kuka voittaa miljardin? [WSOY, 2005] julkaistiin uudelleen nimellä Slummien miljonääri [WSOY, 2009]). Tämä opportunistinen nimenvaihto, jossa taiteelliset arvot ja kirjailijan näkemys uhrataan markkinavoimien alttarille kuvaa hyvin myös romaanin keskeistä sanomaa siitä, että menestys saavutetaan hyödyntämällä kaikki, mitä elämä eteen heittää. Swarupin rujonkauniissa Intiassa opportunismi on elinehto.

Slumdog millionaire (Black Swan, 2009) muistuttaa Arundhati Royn menestysromaania Joutavuuksien jumala (Otava, 1998), jossa vakavat asiat liihottelevat lukijan silmien edestä päiväperhosten tapaan. Swarup on kuitenkin romaanissaan vienyt kepeän kipeyden äärimmäisen moderniin televisiomaailman kontekstiin: kirjassa päähenkilö Ram Mohammad Thomas selvittää asianajajalleen, miten hän tuli tietäneeksi vastauksen kaikkiin niihin 12 kysymykseen, joihin oikein vastaamalla hän tuli voittaneeksi miljardi rupiaa. Tämä varsin yksinkertainen tekninen ratkaisu antaa kirjailijalle tilaa näyttää intialaista elämänmenoa, historiaa ja kulttuuria niin hyvässä kuin pahassakin.

Samalla romaanin keskeistä teemaa, positiivista opportunismia, pystytään pohtimaan monesta eri näkökulmasta. Toisinaan Ram pelastaa itsensä pulasta, toisinaan pula pelastaa Ramin vielä parempaan tilanteeseen. Koska Ram on jo nimensäkin perusteella monikulttuurinen kuin Intia itse, hänen toimensa voidaan nähdä myös metaforana Intiasta. Ihastuttavasti kirjailija on kuitenkin kyennyt rajaamaan romaaninsa luettavan pituiseksi eeppisestä aihevalinnastaan huolimatta.

Slumdog Millionaire näyttäytyykin näin länsimaiselle lukijalle elävänä kuvana Intiasta: sen kaoottinen kauneus, rujo eleganssi, rikkaat ja rikolliset, opportunistinen elämäntapa ja lämminsydämiset, rikkinäiset ihmiset kuvataan herkin siveltimenvedoin, jotka laajuudessaan näyttäytyvät jopa stereotyyppisinä kliseinä. Lännessä turvallisen tuttu eksoottinen intiakuvasto on kirjailijalla käytössä koko kirjoltaan, mikä on epäilemättä auttanut kirjan myyntiä länsimaissa. Swarup kannustaa kuitenkin lukijaa pohtimaan intialaiskuvaston aitoutta vetämällä tarinansa paikoittain överiksi. Myös kirjailijan uskomattoman tunteilematon ja konstailematon tarinankerronta korostaa stereotyyppien onttoutta. Vai voiko intialaisten sielunelämä olla todella niin erilaista kuin meillä länsimaissa, että toistuvat äärimmäiset henkilökohtaiset tragediat eivät heitä masenna? Onko meillä vain liikaa aikaa ja perushyvinvointia fiilistelyyn, kun ei tarvitse keskittyä hengissä selviytymiseen 24/7?

Intia on ollut tänä vuosituhantena kovasti muodissa länsimaisessa kirjallisuudessa ja elokuvassa, ikäänkuin tämän ajan villi länsi tai synkin afrikka. Swarupin Slumdog Millionaire on ehdottomasti tämän muodin kirkkaimpia jalokiviä.