Kirjakaksikko: Hobitti 75 v.
Yksi maailmankirjallisuuden historian parhaista kirjoista ikinä ja ehdottomasti parempi kuin Taru sormusten herrasta*, J. R. R. Tolkienin Hobitti eli Sinne ja takaisin täyttää tänään 75 vuotta. Kirja ei suinkaan pölyynny eläkepäivillään, vaan kuluu yhä uusien lukijasukupolvien käsissä. Nautitaan tänään kaikki toinen aamiainen Hobitin kunniaksi!
***
Hobitti on yksi näistä kirjoista, joista on hankala kirjoittaa: jotenkin sitä olettaa, että kaikki tietävät jo, mistä on kyse. Hobitin kirjavaliomainen lyhennelmä voisikin kuulua ”Karvajalkainen tyyppi lähtee kääpiöjengin kanssa lohikäärmeenkaatoon ja tulee takaisin kotiin”. Kyseessä on perinteinen kasvutarina lasten seikkailufantasiaromaanin muodossa. Kotikonnusta suureen maailmaan lähdettyään päähenkilö Bilbo Reppuli joutuu kohtaamaan outoja asioita, selviytymään vaarallisista tilanteista ja luottamaan niin omiin kykyihinsä kuin toveriapuunkin pärjätäkseen – ja auttaakseen muita pärjäämään.
Hobitin taianomaisin piirre on Tolkien luoma Keskimaan fantasiamaailma, joka on yksi täydellisimpiä karttoineen, rotuineen, kielineen ja mytologioineen. Nämä ihastuttavat elementit käyvät ilmi jouhevasti tarinan edetessä ja liittyvät oleellisesti kirjan teemoihin ja tapahtumiin. Suomentaja Kersti Juva kertoikin WSOY:n markkinointitilaisuudessa, että yksi suurimmista syistä sille, miksi alunperin lastenkirja Lohikäärmevuorena suomennettu teos haluttiin suomentaa uudelleen 1980-luvulla oli nimistö ja tietoisuus siitä, että kirjalla on laaja aikuislukijayleisö. Juva halusi suomennoksessaan kunnioittaa kirjailijan toiveita, ja pitää kiinni alkuperäisestä nimistöstä. Juvan taiteilu lastenkirjamaisuuden ja (aikuistyleisölle sopivan) fantasiakirjamaisuuden välillä onkin erittäin onnistunutta.
Myös Tolkien taiteli kirjailun ohella: hänellä oli tapana kuvittaa itse lapsilleen tuottamansa tarinat. Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin toimittama Hobitti Tolkienin silmin kokoaa yhteen Tolkienin Hobittia varten piirtämät luonnokset ja lopulliset teokset, joten sen avulla voi seurata Tolkienin ajattelun kehitystä, ikäänkuin nähdä kirjailijan ajatusmaisemaa.
Vaikka esimerkiksi omassa rakkaassa Hobitin painoksessani (WSOY 1985) on julkaistu suuri osa Tolkienin viimeistellyistä, väritetyistä kuvista ja kartoista, ja ne ovat erittäin tuttuja, Hobitti Tolkienin silmin onnistuu syventämään ja taustoittamaan kuvia merkityksellisesti. Taidekirjana Hobitti Tolkienin silmin on erittäin kaunis ja laadukkaasti tuotettu. Kokokin on varsin sopiva: teos mahtuu kirjahyllyyn, mutta karttojen pikkutekstauksetkin ovat nähtävissä ilman suurennuslasia.
Kirja sisältää paitsi toimittajien tulkintoja kuvista, myös runsaasti Tolkienin ja kustantajien kirjeenvaihdossa ilmennyttä pohdintaa ja vaatimuksia. Kaikesta käy ilmi, että kuvituksen ei ollut tarkoitus olla vain silmäniloa perheen pienimmille: niiden oli tarkoitus luoda lukijalle eheä kuva Keskimaasta ja tuoda tarinaan uusia ulottuvuuksia. Tolkienin mielestä esimerkiksi Keskimaan kartat olivat teoksen ymmärtämiselle elintärkeitä. Bilbon seikkailujen seuraaminen ilman karttoja tai haltiakielen merkityksen ymmärtäminen ilman riimuja voisikin olla erittäin työlästä tai vähintäänkin latistaa Hobitin lukukokemusta huomattavasti. Hobitissa kuvat johdattavat lempeästi toiseen aikaan ja maailmaan silloin, kun sanat haastavat mielikuvituksen rajat.
***
Hobitin uuden painoksen ja äänikirjapainoksen lisäksi tänä Tolkienin 120-vuotisjuhlavuonna on ilmestymässä myös vastaavat Tarusta sormusten herrasta, sekä useita muita teoksia. Kirsikkana kakussa Peter Jacksonin Hobitti –elokuvatrilogian ensimmäinen osa saa ensi-iltansa 12.12.2012. Sitä odotellessa voi tutustua Hobitti -elokuvien tekemisprosesseihin osoitteessa http://www.thehobbitblog.com/ (sis. mm. superhauskoja tuotantovideoita ja paljon kauniita kuvia), sekä Hobitti – Odottamaton matka -elokuvan trailereihin. Uusin virallinen traileri löytyy täältä, ja interaktiiviset täältä. Interaktiivisissa trailereissa voi itse valita haluamansa lopun. Haluaisin vilpittömästi tiedustella, kuka jätti katsomisen yhteen versioon?
* Ei pelkästään henkilökohtainen mielipiteeni, vaan jotkut muutkin ovat samaa mieltä. Oikeesti.
***
J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
suom. Kersti Juva
kansi: J. R. R. Tolkien
WSOY 1985
engl. alkup. The Hobbit or There and Back Again (George Allen & Unwin 1937)
308 s.
***
Wayne G. Hammond & Christina Scull: Hobitti Tolkienin silmin
suom. Tero Valkonen
kansi: J. R. R. Tolkien
WSOY 2012
engl. alkup. The Art of The Hobbit by J. R. R. Tolkien (HarperCollins Publishers 2011)
144 s.
***
Mä suhtaudun suurella ankeudella tähän leffa-asiaan. Miten ne on saaneet sen venytettyä kolmeen osaan? Huokaus.
Sillä välin kun muut on leffassa, mä istun himassa ja puristan Hobitin kirjallista versiota rintaani vasten ja mumisen itsekseni, saattepa nähdä.
Tyypit tramppaa näteissä maisemissa, ei voi olla huono! 😀 Sitäpaitsi ei ole pelkästään trilogia, siitä tulee myös kolme eri teknillistä versiota, 2D, 3D ja 3D high frame rate. Ja sitäpaitsi lohharikin vielä!
Oho, luulin, että Hobitti-filmejä on vain yksi, katsoin trailerinkin.
Luin kirjan uudestaan noin kuukausi sitten, tämä kuvitus on minusta parempi kuin Janssonin, ei taiteelisesti vaan nimeenomaan tarinan vuoksi.
Mä tykkään kummastakin, eri syistä. Janssonin kuvitus mun mielestä puoltaa paikkaansa nimenomaan lapselle luettaessa. Tai ainakin omalle 2,5 v:lle Tolkienin kuvat ovat selvästi epäkiinnostavia, ehkä jopa pelottavia, mutta Janssonin kuvista jutellaan ja kaikkea. Toisaalta taas minuun vetoaa Tolkienin kuvitus enemmän art decomaisuutensa ja tietty nostalgian takia.
Totta.
Janssonin kuvat luovat tarinaan lapsenomaisemman perusvireen.
Tällainen trilogiamaisuus on rahastusta, mutta jos hyvin tekevät, mikäs siinä. Ainakin kuvien ja trailerin perusteella tasokkuutta on. Näytelijävalinnatkin ovat onnituneita. Hobitti on minustakin parempi kuin TSH, koska se on järkevän mittainen, ei liian vakava ja melankolinen ja sen lapsenomainen satumaailma on raikas. Toivottavasti eivät liian synkkää ja toimintapainotteista tee tästä.
Mieluummin annan rahastaa itseäni Hobitti-trilogialla, kun esim. kirjasyksyn kuumimmalla kohutrilogialla… En taida kuitenkaan niin fani olla, että jaksaisin käydä kaikki 9 eri versiota läpi.