Henry James: Eurooppalaiset

© Kirjakko

Henry Jamesin (1846-1913) Eurooppalaiset on masentavan viehättävä tai viehättävän masentava pieni komedia laskelmoivien pyrkyreiden parhaista aikeista. Eurooppalaiset voikin lukea sekä allegoriana eurooppalaisten ja amerikkalaisten keskinäisestä kanssakäymisestä ylipäänsä että psykologiseen realismiin pyrkivänä kuvauksena yksilöiden selviytymiskeinoista edellisvuosisadalla.

Eurooppalaiset (alkup. The Europeans, 1878) on Naisen muotokuvan (The Portrait of a Lady) kirjoittajan ensimmäisiä teoksia, ja kertoo jo tarinansa pääasiassa naispäähenkilön edesottamuksiin keskittyen. Tarina alkaa sateisesta ja synkästä Bostonista, eurooppalaisesta näkökulmasta maailman laidalla sijaitsevasta tuppukylästä, mutta amerikkalaisesta näkökulmasta kansakunnan sivistyksen ja hengenelämän kehdosta. Sinne juuri saapunut eurooppalainen seurapiirisisaruspari aikoo valloittaa Amerikan omalla tyylillään.

Eugenia on kolmikymppinen seurapiiriprinsessa, joka uhkaa jäädä tyhjän päälle avioerossa: ”Eugenialla oli hienot tarkoitusperät, eivätkä ne milloinkaan olleet havaittavissa määrin hienostumattomat” (s. 138). Felix puolestaan hieman nuorempi iloluontoinen boheemi taiteilijaseikkailija. Heidän tarkoituksenaan on aloittaa uusi elämä Amerikassa amerikansukulaisiaan hyväksi käyttäen. Sukulaiset ottavatkin sisarukset vastaan. Tarinan edetessä käy ilmi, miten monilla tavoilla eurooppalaisten ja amerikkalaisten tavat ja ajatusmaailmat eroavat toisistaan – eikä pelkästään sellaisin tavoin, joilla niiden aiempien mielikuvien perusteella pitäisi.

Eurooppalaisten humoristisuus perustuu väärinkäsityksille, jotka ovat peräisin kulttuurisista tottumuksista. Jos talon nuoriherra on viinaan menevä, hänen täytyy olla myös naissuhteissaan huikentelevainen. Mutta amerikkalaiset pelaavat eri säännöillä kuin eurooppalaiset, eikä amerikkalaisten totisen pinnan alla asustakaan samanlaisia paheita kuin eurooppalaisilla. Valitettavasti suomennos ei ole onnistunut tavoittamaan kaikkia harmaan sävyjä ja niinpä komediallisuuden lisäksi myös kirjan psykologinen realismi kärsii.

Eurooppalaisten vuodelta 1968 peräisin oleva suomennos (Arvi A. Karisto, suom. Kalevi Lappalainen) on alkuperäiseen verrattuna synkistelevä. Opportunistiset, päämäärätietoiset eurooppalaiset ja ilottomat, velvollisuudentuntoiset amerikkalaiset muodostuvat omiksi karikatyyreikseen. Käännöksen ikä näkyy myös siinä, että kirjan kieli on jokseenkin vaikeaselkoista eivätkä alkuperäisen piilomerkitykset ole aina säilyneet käännöksessä. Silti käännös on tavallaan ikääntynyt hyvin. Aikakauskuvaus vaikuttaa erityisen onnistuneelta, kun suomenkin kieli on viidessäkymmenessä vuodessa muuntunut jopa kielioppisäännöiltään, ilmauksista puhumattakaan.

Jamesin laajempiin romaaneihin verrattuna Eurooppalaiset vaikuttaa pintapuolisemmalta raapaisulta. Tällainen klassiseen tapaan kaikkitietävän kertojan näkökulmasta kirjoitettu lyhytromaani ei toki voikaan luodata ihmismieliä kovin syvällisesti jo pelkästään tilanpuutteen vuoksi. Toisaalta lyhyys on myös Eurooppalaisten valtti klassikkomarkkinoilla moniin muihin belle epoque -klassikoihin verrattuna ja se sopiikin erinomaisesti talven tunnelmapalaksi teekupposen ja suklaakonvehtien kera nautittuna.